Ylilyönti entisen kanssa

Tulipa tehtyä ylilyönti. Juuri nyt nolottaa niin, että voisin hypätä alas toimiston ikkunasta.

Olen kipuillut ristiriitaisista tunteista entistäni kohtaan vuosia. Keväällä soitimme, ja meillä oli hyvä, aikuinen keskustelu. Viime viikolla Tero lähetti minulle sähköpostin: ”Moi, mitä kuuluu?” Kirjoitin vastaustani pitkään ja liian hartaasti. Hän kertoi miettineensä kesällä ehdottavansa tapaamista.

Mitä helvettiä tapahtuikaan, mutta menin kokonaan pois tolaltani ja raiteiltani. Olen miettinyt paljon estojani ja taipumustani varoa tunteideni ilmaisemista. Hieno aatteeni olla täysin rehellinen ja olla pelaamatta pelejä heitti minut toiseen äärilaitaan: että kerronpa sitten kritiikittä aivan kaiken, mitä mieleeni ikinä sattuu ajelehtimaan. Vastasin, että en olisi uskaltanut suostua ehdotukseen, mutta että olen fantasioinut saavani tilaisuuden rakastaa ja rakastella häntä rinnakkaistodellisuuden kuplassa loukkaamatta ketään ja olematta sotkematta meidän molempien elämää. Tero kysyi minulta, että pystyisinkö valehtelemaan olinpaikastani ja olemaan hänen kanssaan yön. Ja minä idiootti kadotin kaiken todellisuudentajun ja oudon tunnemyrskyn vallassa vyörytin yhteen sähköpostiin eroottisia kuvitelmiani ja muistojani ja lässytystä uskollisuudesta ja etten halua pettää miestäni ja – voi vittu sentään.  

Minulla oli kaiken huipuksi niin hyvä ja valaistunut mieli tästä avoimuudestani. Kuvittelin, että ihan sama, kunhan olen itse ollut selvä ja sanonut, mitä todella tunnen ja ajattelen.

Viileän etäinen vastaus kilahti sitten meiliini tänään iltapäivällä: hän ei ole ehdottanut mitään kuin ”ajatuksen tasolla”. Hän ei halua ”sekoittaa tunne-elämääni.” Ja niistä maalailevista, eroottisista aikuisviihde-sepityksistäni: ”Olipas hauska muisto.”

En tavoita enää häivähdystäkään ilostani olla rehellinen. Olen niin vihainen itselleni, että jupisen puoliääneen itsekseni täällä tyhjässä toimistossa: ”Voi vittu, vittu, vittu!” Olen niin nöyryytetty, että silmiini kihoaa kuumia kyyneleitä. Minä – aikuinen nainen, äiti, vaimo ja pitkän työuran tehnyt viileänrauhallinen asiantuntija – mitä ihmettä minulle tapahtui? Miten taannuin silmänräpäyksessä nuoruuden angsteihini? 

Enkö nyt jo pikku hiljaa opi, että se mies on minulle myrkkyä?