Katselin eilen Ylen Pullopostia lapsuudesta -sarjaa, jossa pienen lapsen äiti Heidi kertoi elämäntarinaansa. Hän aloitti toteamalla itsestään: "Kun minä olen niin paska", vaikka selvästi siinä oli älykäs, tunneherkkä, kaunis ihminen. Ajattelin siinä katsoessani, että vaikka minulla oli muuten hyvin samanlaisia kokemuksia, niin en sentään pidä itseäni paskana. Olen yksin kotona tämän viikon. Muu perhe on hiihtolomalla. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä, mutta silti iltaisin on jäänyt aikaa ajatella elämää ja itseään. Mietin illalla ja varmaan alitajunnassani unissanikin tätä alkoholistin läheisen elämää, ja aamulla mielessäni oli hyvin kirkkaasti uusi ajatus. Uusi oivallus. Minäkin ajattelen syvällä sisimmässäni, että olen pohjimmiltani huono. Ihan paska. Osaan esittää tervettä itsetuntoa maailmalle, jopa itsellenikin. Olen opetellut nuorena - todella tietoisesti opetellut esittämään, että minulla menee hyvin. Ja samaan show´hun on kuulunut, että olen fiksu, taita
Nelikymppisen hippitytön elämää. Very much naimisissa, mutta miettii muitakin elämänsä miehiä. Lapset ja perhe-elämä, avioliitto, vanhemmuus. Työ ja ura. Alkoholistin aikuinen lapsi.