Hippityttö 42

Viikonloppuna bussissa, paluumatkalla Saran kisamatkalta, ei ollut enää huoltajantehtäviä, joten vaivuin ajatuksiini, silmäilin Hesarin sivuja, luin blogeja, selasin Instagram-tiliäni. Muutama viikko sitten sain LinkedIn-kutsun Terolta, nuoruudenaikaiselta poikaystävältäni. Oli aikaa kulutettavana; mietin, että pitäisikö lähettää hänelle seuraamispyyntö Instassa. Mietin tosi kauan. Sitten vain tein sen yhtäkkisessä rohkeuden puuskassa juuri ennen kuin bussi saapui perille. Myöhemmin kotona huomasin, että kutsuni oli hyväksytty ja että Tero oli ehtinyt jo käydä tykkäämässä joistain kuvistani. Yöllä sähköpostiini kilahti lyhyt viesti: "Sinä et ole muuttunut. Tuli ikävä. Olisi kiva joskus nähdä." "Olisi", vastasin ylityöpäivän päätteksi toimistolta seuraavana iltana puoli kahdeksan, "tai edes jutella. On asioita, joita haluaisin kertoa sinulle."  Se oli totta - muutamia asioita on jäänyt sanomatta. Olen miettinyt Teroa ja menneisyyttäni hänen kanssaan usei

Laurin isä on saattohoidossa, ja kyse taitaa olla enää päivistä. Vaari, mummi ja veli perheineen asuvat toisella puolella Suomea. Pitkäperjantaina Lauri ajoi heti aamusta katsomaan isäänsä. Lauantai-illalla noin puoli yhdeksän viestitin, ja pyysin soittamaan. Halusin kuulla uutisia Vaarista, olin huolissani ja ajattelin, että tytöt haluaisivat sanoa isälleen hyvää yötä. Whatsapista näin, että viestini oli luettu yhdeksältä. Puoli yksitoista Lauri vastasi, että oli juuri huomannut viestin ja että Käly oli vasta lähtenyt. Ei veli, vaan Käly? Siis mitä hittoa: miksi Käly istuu iltaa minun mieheni eikä oman miehensä kanssa tällaisena surun aikana? Tympäännyin, enkä enää halunnutkaan puhua. Kun Lauri tuli takaisin, pääsin yli ärtymyksestäni ja tunsin vain suurta hellyyttä, sääliä ja surua. Ymmärrän sydämessäni, että tilanne on Laurille ahdistava. Isä on hänelle todella rakas ja tärkeä. Vaikka tuntuu, että Vaari on ollut laina-ajalla jo pitkään, niin suru ja huoli tuntuvat musertavilta.

Tyttäreni Vera on neljätoista ja keskellä pahinta murrosikää. Tytär on omissa oloissaan eikä paljon puhu asioistaan oma-aloitteisesti. Laurin kanssa suhde on tulehtunut, eivätkä nämä kaksi onnistu kohtaamaan toisiaan kuin hyvin harvoin. Heillä on hyvin erilaiset temperamentit: Lauri reagoi nopeasti ja innostuu, puhuu paljon, on heti valmis mihin tahansa toimintaan. Vera taas on äärimmäisen hitaastilämpiävä ja nostaa piikit pystyyn kuin siili heti, kun isä tulee liian nopeasti ja liian lähelle. Tilanne päättyy usein konfliktiin ja riitaan. Myöhemmin Vera saattaa tulla pyytämään anteeksi, kun on aikansa prosessoinut. Minulla ja Veralla on ollut aina vähän liian symbioottinen suhde. Joskus mietin, että onko suhde jopa läheisriippuvainen. Pienenä lapsi oppi sellaisia sanoja kuin "traktori" ja "pöllö" ennen sanaa "äiti". Hän ei hahmottanut minua itsestään erilliseksi yksiköksi, jolle olisi tarvittu oma sana. Minulle Vera puhuu asioistaan vieläkin, jos olen k