Hippityttö 42

Lauantaiaamuna käperryin Laurin kylkeen ja sanoin ääneen asiat, joita olen viime päivinä miettinyt ja jotka usein jäävät sanomatta. Meillä on hyvä suhde. Rakastan häntä. Ilahdun joka ilta, kun tapaan hänet töitten jälkeen. Minusta tuntuu, että olemme samalla puolella. Kun näen hänet kauempaa tai yllätten, rinnassani tuntuu edelleen pamaus: tuo mies on niin hyvännäköinen ja minun. Nyt kun lapset ovat kasvaneet, olemme ottaneet tavaksi liikkua kahdestaan. Alkuvuoden olemme käyneet hiihtämässä viikonloppuisin, mutta hiihtokausi alkaa olla ohi. Lauantaiaamulla lähdimme pitkälle kävelylle. Kävelimme kymmenen kilometrin lenkin. Kevät teki valloittavasti ja vääjäämättä tuloaan. Lumi suli jalkojen alla. Puun oksiin oli jäätynyt kastepisaroita, jotka kimalsivat kuin timantit aamupäivän harmaassa valossa. Iltapäivällä menimme veljeni pojan, kummilapsemme, syntymäpäiville. Poika on aivan kertakaikkisen huippu tapaus. Tästä asiasta perheessämme vallitsee konsensus, vaikka muusta o

En kestänyt painetta. Viime viikolla tein ylitöitä kaikki illat, ja kerran vain kirjoitin sähköpostin ja laitoin sen menemään. "Mitä sinulle kuuluu? Minkälaista elämäsi on ollut ja on nyt? Oletko onnellinen?" Tero vastasi. Hänen lapsensa äidin kanssa suhde oli ollut vaikea. Sen tiesinkin siitä edellisestä kerrasta, kun olimme olleet yhteyksissä. Mutta en tiennyt, että he olivat eronneet jo aikaa sitten. Tämän jälkeen Tero oli tavannut uudella paikkakunnalla todella fiksun naisen, jonka kanssa oli mennyt naimisiin. Suhde oli ollut hyvä ja seesteinen, mutta seksuaalinen kemia ei vain ollut toiminut. Joten Tero on eronnut pari vuotta sitten. "Samat kysymykset sinulle", hän kirjoitti viestinsä loppuun. Kirjoitin lyhyesti elämästäni, joka on niin rauhallista ja vakiintunutta. Että olen ollut saman miehen kanssa vuodesta 1997, naimisissakin jo viisitoista vuotta. Kirjoitin lapsistani ja työstäni. Ja että olen onnellinen. Hän ei enää kirjoittanut mitään tak