Kesällä avioliitto sujui. Kävimme kahdestaan festareilla ja keikoilla. Nautin niistä illoista ja päivistä: olin kokonaan irti arjesta ja jokapäiväisistä rooleistani, äitiydestä, keski-ikäisyydestä. Rakastelimme hotellihuoneissa, ensin hengästyneen hätäisesti kuten kotonakin - koska seksi pitää varastaa, kun talossa on kaksi teini-ikäistä. Ja lopulta rennosti kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä, aamupäivän raukeassa valossa, varomatta ääniä, huokauksia ja huudahduksia, sängyn kolinaa. Syyskuun lopussa retkeilimme yhdessä läheisessä kansallispuistossa. Ne olivat syksyn viimeisiä leutoja päiviä. Kävelimme vaellusreittejä rinkat selässä ja yövyimme laavulla hätkähdyttävässä pimeydessä, jota nuotio valaisi kunnes hiipui. Onnellisia päiviä. Sitten laskeutui lokakuu, marraskuu, syksyn koko pimeys, kaamos koko painollaan. Jokin suhteessamme on mennyt pois sijoiltaan, vinoon. Olemme aina käyneet yhdessä kuntosalilla ja pitkillä kävelyillä, mutta yhteiset liikuntahetket ovat loppusyksyl
Nelikymppisen hippitytön elämää. Very much naimisissa, mutta miettii muitakin elämänsä miehiä. Lapset ja perhe-elämä, avioliitto, vanhemmuus. Työ ja ura. Alkoholistin aikuinen lapsi.