Äiti soitti lentokentältä, että oli odottanut kyytiä kotiin tunnin. Isä oli luvannut tulla, mutta ei enää vastannut puhelimeen. Lähdin töistä ja ajoin lentokentälle poimimaan äidin kyytiin ja vein hänet kotiinsa. Kun pääsimme perille, niin siellä ei ollut isää eikä autoa. Myöhemmin illalla sairaanhoitaja oli vastannut isän puhelimeen. Isä oli lähtenyt autolla kahden promillen humalassa matkaan kohti lentokenttää ja ajanut kolarin parin kilometrin päässä kotoa. Kolarin viaton osapuoli ei onneksi loukkaantunut, ainoastaan hänen autonsa kolhiintui. Isä itse selvisi yhdellä sairaalayöllä ja kuhmuilla. Äitin auto taas on pahasti romuttunut ja vaatii noin kymmenentuhannen euron remontin. Kaskohan ei korvaa mitään, kun kyseessä on törkeä rattijuopumus. Liikennevakuutus korvaa vastapuolen vahingot, mutta korvaussumma tullaan perimään vanhemmiltani takaisin. Päätin voittaa vihan ja häpeän ja onnistuinkin käyttäytymään kuin aikuinen pari päivää. Minulla oli muutama hieno teesi:
Nelikymppisen hippitytön elämää. Very much naimisissa, mutta miettii muitakin elämänsä miehiä. Lapset ja perhe-elämä, avioliitto, vanhemmuus. Työ ja ura. Alkoholistin aikuinen lapsi.