Hippityttö 42

Mökkiviikko suoritettu! Keskiviikkoaamuna heräsin taas kälyn ja miehen kotoiseen, kahdenkeskiseen jutteluun keittiössä. Puin lenkkivaatteet päälle ja painelin pihalle. Kävelin kiukkuisena kymmenen kilometrin lenkin ja mökille palattuani menin uimaan yksin. Tämän jälkeen olin tarpeeksi rauhoittunut menemään keittiöön ja aloittamaan arkipäiväiseen sävyyn keskustelun päivän ruokalistasta kälyn kanssa. Laurille olin kylmä ja vähäsanainen, eikä hän edes tiennyt miksi. Äitini tuli käymään mökille. Vietimme mukavan, joskin sateisen saunaillan. Äiti jäi yöksi ja lähti seuraavana aamuna kymmenen aikaan ajelemaan kotiin. Mummi oli vielä nukkumassa ja pahastui, kun häntä ei ollut herätetty hyvästelemään Äitiä. Koska tämähän oli varmasti viimeinen kerta, kun äitini tulisi näkemään Mummin ja Vaarin elossa, ainakin Mummin mielestä. Vaarin piakkoin odotettavissa oleva kuolemahan on ollut Mummin rakkaita teemoja ja tehokkain keino herättää syyllisyyttä jo viimeiset kymmenen vuotta, siit

Lauri rakastaa isäänsä syvästi. Isä on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin äiti. Lauri on aina katsonut Vaaria ylöspäin. Ja Vaari on kaikin tavoin sen arvoinen. Hän on selvinnyt sotavuosista ja evakkomatkasta, ollut mallikelpoinen isä ja aviomies ja tehnyt kovaa työtä koko elämänsä. Niihin aikoihin, kun tapasin appivanhemmat ensimmäisiä kertoja, Vaari oli vielä täysillä elämässä kiinni. Hän oli eläkkeellä, mutta aina työn touhussa: hän hoiti taloa ja pihaa, auttoi naapuria maatöissä ja korjasi toisen naapurin kanssa autoja. Vaari on myös sosiaalisesti taitava: hän osaa antaa toisille tilaa ja on empaattinen kuuntelija. Laurin mielikuva isästään oli vielä ihan viime vuosiin asti Teräsmies. Vaarin kunto on kuitenkin heikentynyt ja hänen liikkumisensa on jo hyvin huonoa. Parin viime vuoden aikana Lauri on viettänyt lomistaan viikon pätkiä vanhusten luona auttelemassa. Täällä mökillä Lauri vie isänsä vessaan kolmesti yössä. Eilen lämmitimme rantasaunaa, ja saunareissu oli oikea

Tulimme suvun kanssa mökille viikoksi. Toinen päivä menossa, ja jo ahdistaa. Tilat ovat pienet, ja olemme koko ajan yhdessä. Näissä olosuhteissa ihmisten luonteenpiirteet ja tavat tulevat pinnalle eksponentiaalisesti. Laurin vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä. Vaari on autettava, mutta kultainen. Mummi taas on vahva ja vaikea persoona. Hänellä on tapana muodostaa voimakas mielipide tai mielikuva asioista. Kun mielipide on valmis, hänen kanssaan on turha keskustella. Tänään Mummi kysyi, että mitä kuuluu sille työkaverilleni, joka oli sekaantunut kavallukseen. Olin äimän käkenä, koska tällaista ei ole koskaan tapahtunut. Päinvastoin työhöni jopa liittyy laillisuuden ja lainnoudattamisen valvontaa. Oma mielipiteeni omasta yrityksestä, alasta ja kollegoista on, että meillä on erittäin korkea eettinen ja moraalinen taso. Arvatkaa menikö läpi? Ei. Mummi alkoi muistella varmana faktana, että sama kuvitteellinen kavaltaja-kollegani oli harjoittanut myös kidnappausta. En lopulta v