Olen ajatellut aika paljon huolissani Veraa, herkkää kolmetoistavuotiastani. Huolet liittyvät yläkoulun aloittamiseen. Saako tyttö kavereita, eihän joudu kiusatuksi, uskaltaako luottaa opettajiin sen kiusaavan alakoulunopettajan jälkeen. Koulu on pieni eikä seiskaluokkalaisia ole monta, noin viisikymmentä. Vera on suhtautunut uuteen vaiheeseen positiivisesti, uutena alkuna. Lähin ystävä joutui eri luokalle, mutta ystävyyssuhde on säilynyt yhteisillä koulumatkoilla ja saman harrastuksen parissa. Joskus mietin, että onko Vera yksinäinen. Kavereita kyllä on. Sellaista Anna ja Diana –henkistä symbioottista parasta kaveria, jonka kanssa aika jaettaisiin sataprosenttisesti, ei ole. Tyttö unohtuu usein huoneeseensa lukemaan, piirtelemään ja roikkuu puhelimella. Väliin pitää käskeä pyytämään kavereita käymään. En oikein osaa eritellä, että mistä huoleni kumpuavat. Tyttö on vähän erilainen kuin muut ikäisensä. Nyt kaverit meikkaavat, miettivät tarkkaan pukeutumistaan ja posta
Nelikymppisen hippitytön elämää. Very much naimisissa, mutta miettii muitakin elämänsä miehiä. Lapset ja perhe-elämä, avioliitto, vanhemmuus. Työ ja ura. Alkoholistin aikuinen lapsi.