Irtisanoutuminen oli vaikea paikka. Olin unelma-ammatissani ja pidin työstäni. Olin tehnyt valtavasti töitä ja käyttänyt paljon aikaa ammattitaitoni rakentamiseen. Työkavereista oli vuosien mittaan kasvanut henkilökohtaisia ystäviä, joilta sain tukea ja voimia. Asiakaskuntani oli kasvussa. Silti olin työuupumuksen partaalla. Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, kuinka reunalla horjuin. Viimeinen kevät oli pahin. Kaikki viikonloput menivät töissä. Ensimmäinen vapaapäivä koko vuonna oli maaliskuun lopulla. Öisin heräsin siihen, että sydän hakkasi raivokkaan tiheästi. Heräämisten jälkeen en saanut unta tunteihin. Tavallisessa yössäni oli ensin muutaman tunnin unipätkä, sitten muutaman tunnin valveillaolo ja lopulta levoton tunnin torkahdus ennen herätyskellon soittoa. Valtava ponnistus johti siihen, että pystyin kyllä tekemään laadukasta, terävää jälkeä, mutta fokus ei riittänyt enää muuhun. Lähimuisti oli niin kuorimittunut, että yksityiskohtia vain katosi mielestäni. Etsin esimerkiks
Nelikymppisen hippitytön elämää. Very much naimisissa, mutta miettii muitakin elämänsä miehiä. Lapset ja perhe-elämä, avioliitto, vanhemmuus. Työ ja ura. Alkoholistin aikuinen lapsi.