Hippityttö 42

Se puheluni Teron kanssa. Hän kuunteli teesini keskeyttämättä. Hän sanoi muutamia asioita minulle: että hänelle oli kestänyt kauan päästä minusta yli, että muistaa suhteestamme puhumattomuuden ja intohimon hämmentävän yhdistelmän. Hän kertoi lyhyesti, mutta rehellisesti elämästään ja ihmissuhteistaan nyt, rikkinäisestä suhteestaan omiin vanhempiinsa, hyvästä suhteestaan omaan lapseensa. Hyvästelimme. Avasin toimistoni oven ja jatkoin töitä.  Sitten myöhään yöllä sain sähköpostin, jossa hän kiitti minua siitä, että olin uskaltanut tulla pois mukavuusalueeltani ja "parhaasta seksistä." Ei muuten ole yhtään ällöttävä kommentti, vaikka niin voisi ajatella. Seksimme kieltämättä oli erityistä - siinä oli jokin selittämätön elementti. Se vei mennessään kuin luonnonvoima, kuin myrsky tai maanjäristys: itsekontrolli katosi, tietoisuus sai mennä, hetkeksi minuuskin hävisi. Muutamia päiviä tunsin taas vanhaa riivausta. Sitten oma elämä, tämän hetken elämä, tuli vähitellen tilalle.

Töissä erityisen vaikea toimeksianto on syönyt aikaa ja energiaa. Tehtävässä on ollut kaikki maailmanlopun elementit: vaativa mutta taitamaton asiakas, teoreettisesti monimutkaiset ja tulkinnalliset kysymykset ja kireä aikataulu. Työpäivät ovat venyneet iltaan ja viikonloppuihin, enkä ole viikkoihin keskittynyt juuri muuhun kuin tähän yhteen asiakkuuteen. Tiimimme on pieni ja eri paikakunnilla. Tiimiä johtavalla kollegalla on tapana keskusteluttaa asioita ja kysymyksiä, ja meillä on ollut lähes päivittäin maratonpuheluita, joissa asioita pohditaan eri näkökulmista ja perustellaan kantoja. Lähimmässä työyhteisössä en ole tottunut vastaavaan keskustelevaan ja demokraattiseen työskentelytapaan; viesti kyllä kulkee, mutta pikemminkin ylhäältä alas. Vaikka prosessi on ollut äärimmäisen raskas ja kuluttava, olen ammatillisesti saanut oppia paljon. Työ on vienyt voimavarani ja huomioni pois myös perheeltä ja kotielämältä. Viikonloppuna oli Vaarin hautajaiset, ja oli taas pakko pysähtyä peru

"Minulla on kyllä nyt rimakauhu," myönsin Terolle puhelimessa kesken työpäivää ja kävin vetämässä samalla toimistohuoneeni oven kiinni, "mutta aloitan nyt nykyhetkestä." Halusin hänen tietävän kolme asiaa. Ja ne kolme asiaa selitin parhaani mukaan: että kaikki on anteeksiannettu Pitkään ajattelin häntä, itseäni ja koko yhteistä menneisyyttämme syyllisyyden kautta. Näin ei ole enää. Olen päästänyt irti syyllisyyden etsimisestä. Kun katson taakse päin, tunnen suurta armoa niitä kahta nuorta ihmistä kohtaan, jotka me olimme. Olimme melkein lapsia, kun tapasimme. Ei ollut eväitä, ei mallia toimivasta parisuhteesta ja olosuhteet olivat meitä vastaan.  Niillä korteilla, mitkä meille oli jaettu, teimme parhaamme. Olen antanut anteeksi itselleni ja hänelle. että rakastin häntä, mutta valitsin rauhan Asuimme eri kaupungeissa, petimme toisiamme, erosimme ja palasimme yhteen useita kertoja. Niinä vuosina olin hyvin herkillä, mikä ei kylläkään johtunut yksin hänestä