Hippityttö 42

 Mummi on vahva luonne. Kaksijakoinen. Päällisin puolin nöyrä ja epävarma, mutta sisimmässään järkkymätön. Hän on juuri leskeytynyt ja herkillä, ymmärrän sen. Veran juhlapäivänä Mummi olisi halunnut koko ajan puhua Vaarin kuolemasta ja viime hetkistä sairaalassa.  Minulla ei ollut aikaa eikä halua kuunnella, ei edellisenä iltana kaikkien juhlavalmistelujen keskellä, eikä varsinkaan konfirmaatiopäivänä. Silloin oli muitakin vieraita, yritin puhella kaikkien kanssa ja emännöidä. Yritin ennen muuta keskittyä Veraan ja hänen juhlaansa. Huomasin, että Mummi oli vihainen. Hän olisi halunnut enemmän huomiota, olla keskipisteenä ja  myötätunnon kohteena.  Ensi viikolla menemme Laurin vanhalle kotipaikkakunnalle laskemaan Vaarin tuhkat. Sitten saan todennäköisesti maksaa laiminlyönneistäni. Mummilla on ollut aikaa pyöritellä mielessään kokemiaan loukkauksia, ja syyllistämisen vyöryä ei voi paeta. Minä pelkään ja inhoan konflikteja, siksi annan Mummille helposti periksi. T...

Ensin haudattiin Vaari. Hautajaiset olivat vaikeat, rankat. Itku, raaka ja pitelemätön, yllätti minut moneen kertaan, ensimmäiseksi arkun äärellä kukkia laskettaessa. Lupasin lukea adressit, koska ajattelin pystyväni siihen aivan hyvin. Ja pystyinkin, siihen asti kuin käteeni osui oman äitini lähettämä adressi - minulle rakkaan Aila Meriluodon runon sanat ( Rakkaus, hetki vain silmisssä siirtyy ja mennyt taival sen vie, puristus kätten tosi eilen, tänään unen lailla lauennut lie) , äidin käsiala. Minun piti poistua huoneesta nurkan taakse rauhoittumaan, ja Eeron veli luki adressit loppuun. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, menimme kirkkoon kuuntelemaan Vaarille luettavaa esirukousta. Oli tuntunut jo paremmalta, uudelta aamulta. En ole osallistunut ehtoolliseen kuin kerran oman konfirmaationi jälkeen, koska rippikoulussa mieleeni iskostui ajatus, ettei ehtoolliselle tulisi mennä valmistautumattomana. En ole koskaan kokenut itseäni valmistautuneeksi. Mutta nyt menin Mummin kanssa - ja jot...