Siirry pääsisältöön

Ennen kuin on myöhäistä

Kesällä avioliitto sujui. Kävimme kahdestaan festareilla ja keikoilla. Nautin niistä illoista ja päivistä: olin kokonaan irti arjesta ja jokapäiväisistä rooleistani, äitiydestä, keski-ikäisyydestä. Rakastelimme hotellihuoneissa, ensin hengästyneen hätäisesti kuten kotonakin - koska seksi pitää varastaa, kun talossa on kaksi teini-ikäistä. Ja lopulta rennosti kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä, aamupäivän raukeassa valossa, varomatta ääniä, huokauksia ja huudahduksia, sängyn kolinaa.

Syyskuun lopussa retkeilimme yhdessä läheisessä kansallispuistossa. Ne olivat syksyn viimeisiä leutoja päiviä. Kävelimme vaellusreittejä rinkat selässä ja yövyimme laavulla hätkähdyttävässä pimeydessä, jota nuotio valaisi kunnes hiipui. Onnellisia päiviä. 

Sitten laskeutui lokakuu, marraskuu, syksyn koko pimeys, kaamos koko painollaan. Jokin suhteessamme on mennyt pois sijoiltaan, vinoon. Olemme aina käyneet yhdessä kuntosalilla ja pitkillä kävelyillä, mutta yhteiset liikuntahetket ovat loppusyksyllä jääneet vaivihkaa pois. Olemme alkaneet ajaa töihin kumpikin omilla autoillamme. Lauri on väsynyt, kun tulee töistä ja nukkuu usein päiväunia, kun tulen kotiin. Minä taas käyn nukkumaan kymmenen jälkeen, kun hän vielä lukisi tai katsoisi televisiota. Emme rakastele. Emme keskustele. 

Mietin, mikä on vialla. Minussa. Hänessä. Olen hyvä eristäytymään ja katoamaan omaan maailmaani, kun haluan. Viime aikoina en ole jaksanut Lauria. On niin paljon helpompi katsoa Netflixiä omasta puhelimesta kuin etsiä yhteistä katsottavaa. Niin paljon helpompi kääntää selkä ja sammuttaa valot, hengittää syvään kuin jo nukkuisi. Niin paljon helpompi olla hiljaa kuin aloittaa oikeaa keskustelua. Minä katoan omiin ajatuksiini, omiin tekemisiini ja Lauri omiinsa. Ei hän tunnu kärsivän tästä hiljaisuudesta ja etäisyydestä välillämme. Ei hänkään ehdota yhteistä tekemistä, puhu minulle, suutele niin kuin tarkoittaisi sitä. 

Ehkä tämä on vain jotain ohimenevää. Tai ehkä jotain, mihin pitäisi tarttua ja korjata ennen kuin on liian myöhäistä.

  

Kommentit