Mökkiviikko suoritettu! Keskiviikkoaamuna heräsin taas kälyn ja
miehen kotoiseen, kahdenkeskiseen jutteluun keittiössä. Puin
lenkkivaatteet päälle ja painelin pihalle. Kävelin kiukkuisena kymmenen
kilometrin lenkin ja mökille palattuani menin uimaan yksin. Tämän
jälkeen olin tarpeeksi rauhoittunut menemään keittiöön ja aloittamaan
arkipäiväiseen sävyyn keskustelun päivän ruokalistasta kälyn kanssa.
Laurille olin kylmä ja vähäsanainen, eikä hän edes tiennyt miksi.
Äitini tuli käymään mökille. Vietimme mukavan, joskin sateisen saunaillan. Äiti jäi yöksi ja lähti seuraavana aamuna kymmenen aikaan ajelemaan kotiin. Mummi oli vielä nukkumassa ja pahastui, kun häntä ei ollut herätetty hyvästelemään Äitiä. Koska tämähän oli varmasti viimeinen kerta, kun äitini tulisi näkemään Mummin ja Vaarin elossa, ainakin Mummin mielestä. Vaarin piakkoin odotettavissa oleva kuolemahan on ollut Mummin rakkaita teemoja ja tehokkain keino herättää syyllisyyttä jo viimeiset kymmenen vuotta, siitäkin huolimatta että Vaari on sitkeästi pysytellyt hengissä. Mökillä asiaa sivuttiin joka päivä, myös Vaarin läsnäollessa ("Tämä on viimeinen kerta, kun sitä tai tätä...")
Valitettavasti Mummin pahantuulenpuuska ei mennyt lenkkeilyllä ohi, vaan kesti seuraavat kaksi päivää. Mummi osaa olla varsinainen draamakuningatar. Hän osaa esittää pahan mielensä monin, teatraalisin tavoin: alakuloinen tyhjään tuijottaminen, katkerat sivuhuomautukset, yksinpuheleva nalkutus ja lopulta suora hyökkäys. Ensimmäisen kiukku-päivän iltana Lauri ja käly nauroivat terassilla ja Mummi päätteli että hänelle. Hän tuli huutamaan minulle, joka siivoilin keittiössä enkä ollut naureskeluun millään tavoin osallinen. Yritykseni rauhoitella kilpistyivät Mummin kipakkaan: "Ei kiinnosta yhtään!" tokaisuun. Seuraavana päivänä lähdimme käymään läheisessä kaupungissa. Mummi oli taas illalla pahantuulinen, ja sanoi moneen kertaan, ettei halua olla mökillä ja haluaa lähteä aikaisemmin pois. Yöllä heräsin viiden aikaan, kun Mummi annatti Laurille tuutin täydeltä: kuinka olimme jättäneet heidät ilman ruokaa koko päiväksi (olimme kaupungilla ehkä muutaman tunnin ja jääkaappi oli suunnilleen täynnä ruokaa), kuinka minun ja kälyn tekemä ruoka ei sovi heille ja niin edelleen.
No - Mummi sai itsensä takaisin ennen viikon loppua ja rauha palasi maahan. Ja loppujen lopuksi lomasta jäi hyvä mieli. Tytöt saivat viettää aikaa serkkujensa kanssa. Uitiin ja istuttiin saunan jälkeen terassilla katselemassa tyynelle järvellePelattiin lautapelejä. Naurettiin katketakseen Retrohelmissä esitetylle Armin ja Dannyn videolle. Kukkivat tienpientareet, kypsyvät mustikat, perhe.
Perhe on pahin, mutta silti rakas.
Äitini tuli käymään mökille. Vietimme mukavan, joskin sateisen saunaillan. Äiti jäi yöksi ja lähti seuraavana aamuna kymmenen aikaan ajelemaan kotiin. Mummi oli vielä nukkumassa ja pahastui, kun häntä ei ollut herätetty hyvästelemään Äitiä. Koska tämähän oli varmasti viimeinen kerta, kun äitini tulisi näkemään Mummin ja Vaarin elossa, ainakin Mummin mielestä. Vaarin piakkoin odotettavissa oleva kuolemahan on ollut Mummin rakkaita teemoja ja tehokkain keino herättää syyllisyyttä jo viimeiset kymmenen vuotta, siitäkin huolimatta että Vaari on sitkeästi pysytellyt hengissä. Mökillä asiaa sivuttiin joka päivä, myös Vaarin läsnäollessa ("Tämä on viimeinen kerta, kun sitä tai tätä...")
Valitettavasti Mummin pahantuulenpuuska ei mennyt lenkkeilyllä ohi, vaan kesti seuraavat kaksi päivää. Mummi osaa olla varsinainen draamakuningatar. Hän osaa esittää pahan mielensä monin, teatraalisin tavoin: alakuloinen tyhjään tuijottaminen, katkerat sivuhuomautukset, yksinpuheleva nalkutus ja lopulta suora hyökkäys. Ensimmäisen kiukku-päivän iltana Lauri ja käly nauroivat terassilla ja Mummi päätteli että hänelle. Hän tuli huutamaan minulle, joka siivoilin keittiössä enkä ollut naureskeluun millään tavoin osallinen. Yritykseni rauhoitella kilpistyivät Mummin kipakkaan: "Ei kiinnosta yhtään!" tokaisuun. Seuraavana päivänä lähdimme käymään läheisessä kaupungissa. Mummi oli taas illalla pahantuulinen, ja sanoi moneen kertaan, ettei halua olla mökillä ja haluaa lähteä aikaisemmin pois. Yöllä heräsin viiden aikaan, kun Mummi annatti Laurille tuutin täydeltä: kuinka olimme jättäneet heidät ilman ruokaa koko päiväksi (olimme kaupungilla ehkä muutaman tunnin ja jääkaappi oli suunnilleen täynnä ruokaa), kuinka minun ja kälyn tekemä ruoka ei sovi heille ja niin edelleen.
No - Mummi sai itsensä takaisin ennen viikon loppua ja rauha palasi maahan. Ja loppujen lopuksi lomasta jäi hyvä mieli. Tytöt saivat viettää aikaa serkkujensa kanssa. Uitiin ja istuttiin saunan jälkeen terassilla katselemassa tyynelle järvellePelattiin lautapelejä. Naurettiin katketakseen Retrohelmissä esitetylle Armin ja Dannyn videolle. Kukkivat tienpientareet, kypsyvät mustikat, perhe.
Perhe on pahin, mutta silti rakas.
Kommentit
Lähetä kommentti